Tai jotain sellaista...
En jaksanut sitten eilenkään avata masiinaa ja kirjoittaa blogimerkintää. Kuten sanottu, alkaa olemaan takki aika tyhjä. Itseasiassa mainittakoon nyt, että lauantai-iltana oli niin tylsää, että harmitti kun ei voinut avat messengeriä, tai jaikua tai facebookkia.
Huh, pakko tätä on nyt sitten kirjoittaa jälkikäteen.
Lueskelin äsken työblogejani, voi jumankauta että kun harmittaa. Sitä on niin fakkiintunut omaan kirjoitustyyliinsä, että teksteistä löytyy aina yksi tai kaksi kirjoitus- tai kielioppivirhettä. Tätä blogia en jaksa edes oikolukea, ties kuinka paljon se sitten rupeisi harmittamaan.
Mutta helkkari, miten sitä ihminen tulee niin sokeeksi omalle tekstilleen? Olisiko tässä skarppauksen paikka, vai mitä hemmettiä pitäisi oikein tehdä. Mikään ei nolota enempää, kuin vaikkapa joku vastaus johonkin työpalautteeseen, mihin on sitten viljellyt noin 100 kirjoitus- ja kielioppivirhettä.
Sitten kun tästä kertoo ystäville tms. he ylessnä vastaavat lauseella, 'hei, se on vaan netti'. Ei paljon helpota.
Huomasin myös, että kun yrittää liikaa, silloin niitä virheitä vasta tuleekin.. No mutta, ei sen enepää lauantaista jälkeenpäin.
Vähiin käy ennenku loppuu....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti