Day XII: Pitäs käydä ala-aste uudestaan

Humm. Olenpa tässä taas mietiskellyt… kaikenlaista.

Nojaa, ensinnäkin olen mietiskellyt sitä, kuinka puuduttavalta tämän blogin kirjoittaminen tänään tuntuu koska olen ruoskinut itseäni käsittelemään ainoastaan yhtä aihetta. Se on tylsää, toisaalta taas se on helpotus, tietääpähän ainakin mistä pitäisi kirjoittaa.

Pitäisi? Hetkinen, ei minun ole pakko tätä kirjoittaa, jos ei satu olemaan mitään sanottavaa, miksi pitäisi kirjoittaa? Ollakseen olemassa? Hmm, tässä sitä taas mennään paskapuhepatojen ääreen.

Noniin, olen miettinyt muutamia asioita, tai oikeastaan kahta eri verkkoyhteisöihin liittyvää asiaa. Tai noh, niistä toinen ei liity verkkoyhteisöihin, who cares..

Ensimmäinen:

Erilaisten verkkopalveluiden kulttuurihistoria, kirjoittaako sitä kukaan? Olisi kiinnostavaa luettavaa kymmenen vuoden kuluttua, tai miksipä ei jo tänä päivänä. Minkälainen näkökulma tällaiseen projektiin pitäisi sitten ottaa kun verkkoyhteisöpalvelut ovat jotain täysin uutta historian kirjoissa. Sääli jos sitä kukaan ei kirjoita, tai sitten omat sormeni eivät vain ole osuneet oikeille kirjahyllyille. Mistä pääsenkin hienolla aasin sillalla seuraavaan miettimääni asiaan.

Toinen:

Tosiaan, olen huomannut itsessäni piirteen, että pitäisi alkaa jälleen lukea. Tämä tunne on tullut esiin muutamissakin yhteydessä. Ensinnäkin, jospa miettii tätä blogia. En ole kirjoittanut edes kahta viikkoa, ja jo nyt on vertailukohdat, kirjoittamisenaiheet ja näkökulmat loppu. Helkkari, pakko niitä on repiä taas jostain muualta, jostain kauempaa kuin verkosta itsestään.

Toinen ajatus, jossa lukemisen harrastaminen on tullut mieleeni, on tiettyihin ajatuksiin fakkiintuminen. Nämä fiilikset ovat kuitenkin tulleet jo joskus aikaisemmin, vuosia sitten. Käytännössä, jos ei koko aikaa tutki tai lue edes omasta alastaan, fakkiintuu samoihin vuosia sitten opetelleisiinsa ajatuksiin. On masentavaa jämähtää paikalleen, vastavuoroisesti että kokoaika saisi lisää stimuloivaa ajateltavaa tai näkökulmia päänsä sisään ruodittavaksi. Nyt on vain niin sitoutunut jo työelämään, että opiskelijaksi palaaminen on täysin poissuljettu ajatus.

Prkele!

Nyt on pakko tilittää, mutta minulla on jo pitkään ollut fiilikset, että kaipaisin uudestaan täyspäiväiseksi opiskelijaksi. En sen takia, että tuntisin jotain suunnatonta romantiikkaa opiskelijaelämää kohtaan, tai että kampuksella hengailu olisi jotenkin jäänyt veriin, päinvastoin. Haluaisin vain oppia, paljon lisää.

Vaikka kirjoja saa kaupoista ja kirjastoista, harvemmin niistä itsenäisesti mitään järjetöntä kokonaisuutta saa kasattua, ainakaan minä en saa. Lisäksi, yleensä sitä kaipaa sen tentin ja ne opintoviikot että ylipäätänsä edes jaksaa lukea pari kirjaa.

Opiskelijaelämä ei kyllä missään tapauksessa ollut mitenkään helppoa, se on vain tässä maassa tehty ihan järjettömän vaikeaksi, jos ei satu olemaan ’taloudellisesti vapaa’ ihminen. Tein itse töitä koko opiskeluajan ja lopulta se sitten jäikin kesken. Mutta jospa miettii vaikka Helsinkiä, mitenkäs elät 400 €:llä kuussa, kun yksiön vuokrat pyörii siinä 500 € ympärillä? Nojaa, mussun mussun, onhan se toki kivaa että opiskelija saa edes jotain apuja. Useissa muissa Euroopan maissa saadaan opiskelulainoja maksella takaisin koko loppu elämä.

Väsymy. Perjantai-ilta klo 22.07, meen nukkumaan. Huh, onpas musta tullut booooring.. .