Day I: Miksi?

Niin, miksi vieroittaa?

Olen käyttänyt Messengeriä noin kolme vuotta. Facebook, Jaiku ja Gtalk – kovemmat palvelut - tulivat mukaan joskus viime vuoden keväällä, josta lähtien olen käyttänyt kaikkia suhteellisen säännöllisesti, töissä ja vapaa-ajalla. Vapaa-aika on kuitenkin se, joka minua enemmän huolestuttaa.

Jospa rakennan lyhyen kartoituksen normaalin arki-iltani etenemisestä:

Keskustelen Messengerissä illan aikana keskimäärin 3-4 ihmisen kanssa, joista yhden tai kahden kanssa koko illan ajan. Lisäksi olen koko ajan kirjautuneena Gmailiin, jossa yleensä käyn myös muutaman keskustelun illassa. Jaikuun päivitän milloin mitäkin, keskimäärin noin viisi kertaa illassa: linkkejä, tuntemuksia tai kommentoin muiden lähettämiä linkkejä tai lausuntoja.

Facebookia tulee pläräiltyä yhtäjaksoisesti varmaankin noin tunti tai pari illassa.

Edellisten lisäksi, käytän nettiä myös muihin tarkoituksiin, esimerkiksi uutisten tai blogien lukemiseen, tai videoiden ja kuvien katseluun. Youtubesta ja Flickristä, milloin mitäkin osuu kohdalle. Yksi koukuttavimmista uutispalveluista mainittakoon vielä Ampparit, jota tulee seurailtua illan aikana noin tunnin välein.

Niin miksi käyttää?

Onko verkkoyhteisöjen kuluttaminen ajan haaskausta? En usko että kokonaisuudessaan, oikeastaan päinvastoin. Siitä huolimatta, minua on jo muutamia viikkoja vaivannut iltojen haaskautuminen kokonaisuudessaan netissä hengailuun, joka yleensä konkretisoituu noin klo 23.30 ajatukseen siitä, että mihin hittoon tämä iltakin taas hurahti. Tämä saattaa toisaalta johtua myös luterilaisesta kasvatuksestani.

Niin miksi tosiaan käyttää, tai mitä hyötyä käyttämisestä on.

Sosiaalisuus ja tiedonjako ovat eri asioita, niitä kumpaakin näistä palveluista kuitenkin etsii, ja yleensä saakin. Toisaalta, jos nyt olen kaksi viikkoa ilman Messengeriä, Facebookkia, Jaikua tai Gtalkkia, tuskin menetän mitään kovinkaan olennaista.

Jos en ikinä olisi astunut sormellanikaan palveluihin, varmasti menettäisin paljonkin.

Yksikään käyttämistäni palveluista ei ole mullistanut sisällön tuottamista, ne ovat mullistaneet sen jakamisen, ja ennen kaikkea sen jakamisen nopeuden. Jaettavat sisällöt kaikissa edellisissä ovat pääsääntöisesti kuitenkin eri mediatalojen, tai yleensä joidenkin instituutiotasolla olevien tahojen tuotteita.

Näinpä esimerkiksi Facebookissa tai Jaikussa korostuukin seikka siitä, kuka sisältöä jakaa, mitkä ovat hänen intressinsä, miksi hän jakaa juuri tätä tietoa ja minkä tuotantotahojen uutisia tai muuta sisältöä hän jakaa. Käytännössä, se mistä henkilö on kiinnostunut korostaa hänen jakamansa tiedon luotettavuutta tai relevanttiutta.

Otetaanpa esimerkki Facebookista:

Ystäväni pitää tietyn tyyppisestä musiikkista. Tiedän että hän on ollut scenessä pitkään ja seuraa musiikkikulttuurin tapahtumia ja liikehdintää. Mikäli haluan siis tietoa tuosta kyseisestä musiikkikulttuurista, voin aina kääntyä Facebookissa hänen profiilinsa puoleen. Käytännössä, voin katsoa minkälaisiin tapahtumiin hän osallistuu, minkälaisia tapahtumia ylipäätänsä on tulossa, mitä bändejä minun tulisi tsekata tms. Tämä henkilön ystäviä tai seinäkeskusteluja selaillessa, voin myös saada tietooni muita aiheeseen liittyviä seikkoja, tai muita scenen sisällä olevia henkilöitä.

Tämä esimerkki luultavasti pätee vaikkapa puutarhan hoidosta valokuvaukseen, riippuen toki siitä kuinka syvällä Facebookissa kyseiset käyttäjät ovat. Populaarikulttuurissa kuitenkin korostuu tiettyjen mieltymysten kulkeutumisen verkkoyhteisöihin, siksi esimerkiksi tietystä musiikkityylistä pitäminen, tai sille omistautuminen, näkyy yhteisöissä vahvemmin kuin esimerkiksi puutarhan hoito.

Niin joo, se vieroitus...

Tänään, on tosiaan ollut ensimmäinen päivä ilman yhtäkään kirjautumista edellä mainitsemiini palveluihin. Miltä tämä nyt sitten tuntuu? Eipä juuri miltään. Aamulla olin ehkä hieman kiukkuinen, kun en saanut päivittää statustani Facebookkiin, tai ilmoittaa Jaikuun kuinka iloinen olen siitä, että tänään on maanantai. Havaitsin kuitenkin verkkoyhteisöjen käytön mobiililaitteella, olevan osa aamurutiinejani.

Työssä kuitenkin huomasin kykeneväni keskittymään huomattavasti paremmin, kun kokoaikaa ei pitänyt vahtia eri yhteisöpalveluja, että jospa sinne olisi tullut jotain uutta. Huomasin myös sitouttaneeni joitakin yhteisöpalveluiden tarjoamia etuja työhöni, nämä asiat kuitenkin hoitunevat ihan perinteisellä matkapuhelimella, tai sähköpostilla.

Tavallaan ehkä harmittaa, ettei Internetistä itsensä kokonaan vieroittaminen ole mahdollista, tämä olisi huomattavasti hedelmällisempää siinä mielessä, että olisin joutunut etsimään korvaavia kommunikaatiovälineitä niille tarpeille, joita normaalisti hoidan netin välityksellä.

Mutta ehkäpä näitäkin tämän muutaman viikon aikana tulee vielä mieleen.