Day V: Televisio valvottaa

Joopa joo

Eipä tarvinnut näin perjantaina töissä kuin aamusta käväistä. Tällaisissa tapauksissa tämänkin blogin kirjoittaminen on vähän epäolennaista, yritänhän kuitekin pohtia arkielämääni ilman verkossa olevia yhteisöpalveluita. Nyt on tullut muutamia poikkeuksia viikkorytmiin, jos sellaista nyt on ikinä ollutkaan.

Hmm. No tästä ei kuitenkaan ole tulossa mikään pitkä, perjantainen vaivaiskertomus.

Viisi päivää kun on nyt seilaillut ilman Messengeriä, Facebookkia tai Jaikua, ei vieläkään oikein tunnu miltään. Muutamiin otteisiin on tullut mieli kirjautua joihinkin palveluihin, mutta sitten on aina muistanut olevansa vieroituksessa, eikä siitä sen enempää.

Ajattelin lopettaa Flickrin käytön, huomasin sen olevan aika vahva verkkoyhteisöpalvelu. Janin kommentointi koskien päivän III tapahtumia, ainoastaan vahvisti tätä käsitystä. Näin minulle jäisi nyt jäljelle ainoastaan sähköpostin käyttö, sekä tämän blogin kirjoittaminen...

The Drug of the nation...

Jos tästä viikosta yrittää jotain mediakäyttäytymiseen liittyvää rutinisoitumista löytää, normaalin iltaisen Mesetykseni taikka roikkumiseni Facebookissa on korvannut television käyttö, tai siis. katselu, hmm. kuluttaminen?

En haluaisi aliarvioida televisiota, olenhan sen kasvattama ihminen. Televisio on muutenkin jo ennen vieroitustani seurannut koko ajan mukana, en vain ole katsonut sitä ennen, se on vain ollut taustalla kun käytän nettiä.

Parin päivän paluu television tuijottamisen pariin ei ole ollut mitenkään freshi kokemus, melkeinpä jopa päinvastoin. Eniten minua ärsyttää kun kanavat yrittävät broadcastillaan päästä minun pääni sisään ja jotenkin ohjelmistollaan mukailla minun rutiinejani. Hell, kyllä mun pitäisi itse saada päättää milloin mä haluan katsoa viihdettä ja milloin uutisia.

Ajatuksena, jos kaiken tyyppisille ohjelmille olisi oma kanavansa, saattaisiko siinä sitten käydä niin, että jos tykkään jalkapallosta niin en katsoisi kuin jalkapallokanavaa? Tai erään kollegani sanoja mukaillen: vaikka olisin koko elämäni perhokalastanut, en tietäisi mitään pilkkimisestä.

Tietysti on ihan kivaa, että televisiobroadcastia pyritään rakentamaan tietyin kriteerein ja ihmisten ilta- tai elämänrutiinien mukaisesti, omassa itsessäni vain jotenkin asuu ajatus, etten haluaisi, enkä todellakaan uskaltaisi antaa vastuuta televisiolle siitä, että pysyisin jotenkin ajassa kiinni tai että olisin edes jollain tasolla sivistynyt.

Ja tämähän ei ole edes mitenkään demokraattinen tai kaikille reilu käytäntö. Ok ok. Puhutaan pienistä prosenteista, mutta esimerkiksi kaikki ihmiset eivät tee töitä ns. normaaleina pidettyjen päivärutiinien mukaisesti. Jos valmiin broadcastin tuottamista pidetään jonkilaisena palveluna, saavatko vaikkapa vuorotöissä käyvät ihmiset jonkinlaista korvausta menettämästään palvelusta?

Toisaalta, eihän öisin voisi näyttää televisiosta ohjelmia, silloinhan kaikki normaalirytmissä olevat ihmiset katsoisivat televisiota eivätkä heräisi aamulla virkeänä töihin. Yöks, kamala ajatus, vaikka se ainakin omalla kohdalla on niin monta kertaa totta ollutkin. Olen ilmeisesti holhouksen tarpeessa mediankäyttöni suhteen.

Valmiin räätälöidyn iltaohjelman tuottaminen on ollut luultavasti vielä ärsyttävämpää silloin kuin on ollut ainoastaan yksi tai kaksi kavanaa. Tätä ei ole kovinkaan paljon noihin aikoihin kyseenalaistettu, varmaankin enemmän on painanut, kuka sitä broadcastia on ollut tekemässä. Mitenköhän päin se nykyään on? Jospa kanavia tulee lisää ja kuluttajat saavat itse valita televisiosisältönsä, tämähän vähentää huomattavasti television valtaa. Ainakin sen rooli muuttuu suhteessa medioiden kokonaiskenttään.

Niin mikähän tässäkin nyt sitten oli pointtina?

Niin joo. Katsoin tänä aamuna Pikku kakkosta, ainoastaan siitä syystä ettei se ollut minulle tarkoitettu. Tuli hegemoniset fiilikset kun Nalle Luppakorvaa näytetään vieläkin...