Day VII: Ei koskaan sunnuntaisin…

… Ajattelisi palaavansa edellisen illan paskanjauhantaan. Olen eri mieltä, eteenkin näin pyhitetyn tipattoman tammikuun aikoina, sunnuntai jos jokin viikonpäivä sopii mainiosti paskanjauhannalle.

No mutta, en pelannut Doom kolmosta koko edellistä yötä; huomasin, että se jokin, mikä on saanut minut tekemään sitä joskus aikaisemmin, ei ole enää sisälläni, eipä siitä siis paljonkaan kirjoitettavaa juuri nyt irtoa, konsoli- ja tietokonepelaamisesta kuitenkin, ehkä joskus ensi viikolla. Wow, kappaleen pituinen virke…

Nojaa, kuitenkin eilisillan blogimerkinnän asiat ovat pyörineet sitä enemmänkin mielessä.

Mistähän tämän taas sitten aloittaisi…

Niin joo, taisin jäädä mediakentän umpisolmun selvittämiseen. Tänään mielessäni alkoi pyöriä kuitenkin vielä kauemmaksi todellisuudesta sijoittuvia ajatuksia, aloin hahmotella aihetta jonkinlaisen medioiden ravintoketjun kautta.

Tämä on aivan järjettömän vaikeaa, koska aiheen käsittelyyn tarvittava termistö on jotenkin niin helkkarin monimuotoinen, paremminkin ehkä niukka. Varmaan tämä kiteytyy kysymykseen, mitä termillä media voidaan tarkoittaa? Kuten jo aikaisemmin mietin, onko kirja tai elokuva media? Jos kumpikaan ei ole, mitä sitten tapahtuu jos katselen elokuvaa televisiosta, tai mitäs jos luen kirjaa netin kautta.

Mitäs jos kuuntelen kirjaa luettavan CD:ltä, tai mitäs jospa katselen elokuvaa Iphonellani? Argh, hajoaminen…

… Itsensä kokoaminen

Jos mietitään erilaisia verkkoyhteisöjä, voidaan varmaan aika yksimielisesti sanoa, että ihmisten profiilit, tai paremminkin verkkopersoonallisuus ja suurin osa muutakin interaktiivista toimintaa pyörii lähestulkoon kokonaisuudessaan erilaisten populaarikulttuurin tuotteiden kautta. Totta kai tämä on ilmiö, joka on rantautunut nettiin jo jostain olemassa olevasta ilmiöstä tai ihmisten persoonallisuuksista.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa, mitä musiikkia kuuntelet, mistä yhtyeistä pidät, mistä elokuvista pidät, mitä kirjoja olet lukenut tai olet lukemassa (mitä kaikkia niitä nyt sitten on). Itse asiassa listaa voisi jatkaa kalliimmillakin tuotteilla – jotka nyt eivät välttämättä ole populaarikulttuurin tuotteita, mutta niitä voi kyllä siitä huolimatta myydä - mitä autoa ajat tai missä päin maailmaa olet käynyt.

No mutta, verkkoyhteisöt jakavat käyttäjäprofiilit pääsääntöisesti sen myötä, mitä ihmiset kuluttavat. Pienenä sivuhuomautuksena, hauskaa muuten että verkkoyhteisöpalveluja ei tarvitse brändimarkkinoida, ne syntyvät pelkästään toiminnallisuuden (vuorovaikutusmahdollisuuksien), tai sitten tietyn halutun informaation ympärille. Blaah.

Ainiin, sen solmun selvittäminen

Ok ok. Aika monia asioita voi kuluttaa, jospa kuitenkin lähdetään siitä mitä nämä kulutuksen tuotteet sitten ovat. Jospa ne nyt ensisijaisesti verkkoyhteisöjen kautta ovat sitten kirjallisuus, musiikki ja elokuvat (huomaa subjektiivinen hierarkia järjestyksessä, joka oikeasti on täysin ristiriidassa omien kulutustottumusteni kanssa, mutta jota voin kuitenkin käyttää, sillä netti mahdollistaa sen, eikä sitä varmaan kukaan sitten enää kyseenalaista, eihän?), voidaan ajatella että nämä olisivat mediakentän ravintoketjun tuottajia.

Tuottajia siinä mielessä, että nämä ovat tuotteita, joista kirjoitetaan lehdissä ja niitä mahdollisesti käsitellään televisiossa ja radiossa, ja tietysti intterneetissä. Tässä mielessä tietyllä tavalla tuottajatahoiksi voitaisiin lukea myös televisio tai lehdet, ja mikseipä myös radio, ja tietyssä mielessä myös internet.

Lehdissä voidaan käsitellä myös tiettyä televisio-ohjelmaa (suurin osa realityistä ym.), mutta televisiossa saattaa olla myös ohjelma joka käsittelee lehtiä (Timo Harakan joku shöy, mitä niitä nyt on). Radiossa saatetaan käsitellä televisio-ohjelmaa jossa käsitellään lehtiä.

Ja hei? Kirjallisuudessa voidaan käsitellä television, sanomalehden tai radion tekemistä. Elokuva voi kertoa reportterista joka oikeasti haluaisi tehdä lehteä, mutta hänen oidipuskompleksinsa pistää hänet pakosta pukeutumaan punasinikeltaisiin trikoisiin.

Tässähän pitäisi vielä erotella kaikki mediat formaattinsa ja informatiivisen kontekstinsa mukaan. En jaksa, sen on varmaan joku fiksu mediatutkija tehnyt jo vuosia sitten, vaikkakin nyt voisi olla jo tuore aika täydentää näitä määritelmiä.

Aaargh. Hajoaminen.

Itsensä kokoamisen yritys

Niin mikähän tässä sitten taas olikaan pointtina. Ehkä vain hieman täsmentää edellistä ajatustani siitä, että koko mediakenttä on erittäin vahvasti sidoksissa keskenään. Siksi en usko, että yksikään tällä hetkellä olemassa olevista tiedotusvälineistä tulisi katoamaan mihinkään pitkään aikaan.

Perinteisen median puolella (sanomalehti, televisio, radio) tämä sidosteisuus on syntynyt useiden vuosien saatossa. Tässä solmussa kaikilla medioilla on niiden käyttötapansa puolesta oma roolinsa, ja itse asiassa tiettyjen medioiden paino tietyissä aiheissa on jotenkin – varmaankin joistakin poliittishistoriallisista syistä, joita joku fiksu poliittisen historian tutkija, jolla on jotain mediatutkimuksen sivuaineopintoja (tai onhan niitä tuplamaistereitakin nykyään) on varmasti tutkinut – painautunut yhteiskunnalliseen muistiin vahvempina kuin toiset.

Tämän esiintuominen on tällä hetkellä jotenkin relevanttia, koska internet vasta hakee paikkaansa tässä kentässä. Sen näkee kuluttamisen, mutta eteenkin tekemisen puolella. Tätäkin voisi joku kiva mediatutkija joskus… joopa joo.