Näin on taas päässyt käymään. Vaikka sekavan itsetutkiskelun lukeminen saattaa olla tylsää, tässä sitä nyt kuitenkin tulee, ihan vähän vaan. Kuvablogia vähän yli viikko, ja vielä olisi vajaa kolme jäljellä.
Halusin vain avautua miten olen taas kyllästynyt yhteen verkkojulkaisun tai blogaamisen muotoon.
En voi vielä heittää kirvestä kaivoon, mutta nyt on kuvablogailukin alkanut maistua puulta, siitä huolimatta että se tuntuu syntyvän päivän aikana melkeinpä itsestään.
Pakko tässä on ottaa kantaa myös edellisen merkinnän kommentointiin.
Ok, myönnetään, sekavan itsetutkiskelun lukeminen on tylsempää kuin kuvablogin seuraaminen, täysin ymmärrettävää. Kuvablogin tekeminen on myös vähemmän tylsää. Kirjoittaminen toisaalta antoi minulle henkilökohtaisella tasolla enemmän, opin aika paljon itsestäni.
Ok, myönnetään myös, että kuvablogissa on toisaalta se vaara, että saattaa mennä liian henkilökohtaiselle tasolle. Käytännössä sitä kuvailee vähän turhankin yksityiskohtaisesti omaa elämäänsä.
Mutta nyt tuntuu jälleen, että olisin oppinut jotain itsestäni. Paremminkin, nyt kun voin katsella omaa arkielämääni kuvaslideshowna, niin voin ainoastaan huomata kuinka helkkarin tylsää se on. Sitten voin alkaa miettimään kuinka vähän aikaa me ihmiset olemme tällä maapallolla, ja mitä haluaisin tehdä elä…. Joo, en lähde tuohon.
Voisikohan joku samaistua tuohon blogiin? Onko jonkun muun kaupungissa elävän ihmisen elämä samanlaista kun minun? Pelottavaa.
Olisi kiinnostavaa katsella jonkun toisen esim. samanlaisessa työssä tai samoilla huudeilla asuvan saman ikäisen ihmisen kuvablogia, ja huomata kuinka samanlainen tai erilainen se on.
1 kommentti:
Ehkä se kuvaamisen ja kirjoittamisen ero on siinä, että kirjoittamalla voi sopivasti "värittää" elämäänsä, ettei se muiden mielestä olisi niin tylsää?
Tietty kuvissakin voi tehdä valintoja siitä, mitä julkaisee. Mutta ainakin minulle se kirjoittaminen on sopivampi tapa.
Lähetä kommentti